“I want more” – täydellisyyteen pyrkiminen tekee meistä onnettomia

Saatata joskus nähdä diabetespiireissä kilpailua täydellisistä sokeriarvoista. Nykypäivän apuvälineet, pumput ja verensokerimittarit, voivat olla tässä osasyyllisiä. Meillä on nykyään pääsy kivoihin kaavioihin ja saamme laitteiltamme päivittäin palautetta siitä, miten hyvin onnistumme pysymään tavoitealueella. Koko yhteiskunta on kuitenkin tänä päivänä keskittynyt perfektionismiin ja sosiaalisessa mediassa vertaamme itseämme helposti toisiin. Jatkuva täydellisyyden ja onnen tavoittelu voivat kuitenkin tehdä meistä onnettomia. Miten pystymme tunnistamaan tällaisen toiminnan? Ja miten voisimme toimia toisin?

Monet diabetesta sairastavat eivät erinomaisista glukoosiarvoista huolimatta ole koskaan tyytyväisiä tai eivät koskaan koe tehneensä tarpeeksi, ja tämä voi helposti lisätä tyytymättömyyttä, itsekritiikkiä ja sisäistä stressiä. Se johtaa helposti noidankehään, jossa kehon stressihormonit nostavat itsestään glukoosiarvoja, joita sitten stressataan lisää.

Itsensä tiukille laittaminen voi johtua perfektionistisista piirteistä, epäterveestä perfektionismista, jolle on ominaista pyrkimys usein kohtuuttomallekin tasolle sekä ajatus siitä, että pieninkin virhe olisi tuhoisa. Jos sinulla on taipumuksia tällaiseen ajatteluun, itsetuntosi on yleensä täysin tai osittain yhteydessä suorituskykyysi. Tiedämme, että glukoosiarvojen pitäminen tasaisena viivana on äärimäisen vaikeaa, mutta jos sen liittääkin suoraan omaan ihmisarvoonsa, voi tässä suorituksessa epäonnistuminen voi kuitenkin aiheuttaa sisäistä tuskaa ja ahdistusta. Sitä saattaa ajatella, että jos sokerit karkaavat korkealle, on huono ihminen. Tämä ajatus ei ole yhtään hyödyllinen eikä myönteinen. Tästä ajatusmallista eroon pääseminen alkaa sillä, että kykenet erottamaan sen mitä teet siitä kuka olet. Sinä olet niin paljon enemmän kuin vain glukoosiarvosi!

Vaikka oma glukoositaso olisi paljon suositeltuja rajoja tiukempi, voi glukoosiarvojen parantamisen jatkamisessa olla osittain kyse siitä, että halutaan päästä eroon kiusallisista tunteista, joita syntyy silloin, jos arvot eivät ole itselle asetettujen tavoitteiden mukaisia. Toisaalta tässä voi olla kyse myös nopeista onnen tunteista ja ”kikseistä”, joita voimme saada parantaessamme arvojamme tai arvojemme ollessa parempia kuin kenenkään muun. Aivojen palkitsemiskeskus käynnistyy ja olemme tyytyväisiä itseemme juuri sillä hetkellä. Itsetuntomme nousee tilapäisesti, koska sinisessä kilvessä näkyvä sokeriarvo on hyvä. Tämä on sopusoinnussa suoritukseen perustuvan itsetunnon kanssa. ”Niin kauan, kun saavutan tavoitteeni, olen tyytyväinen itseeni.” Mutta sinä päivänä, kun et saavutakaan asettamiasi tavoitteita, vajoat melko syviin vesiin. Tietysti on hyvä, että sokeriarvo on tasainen ja suositelluissa rajoissa, mutta joskus keskittyminen täydelliseen arvoon voi muuttaa näkökentän aivan liian kapeaksi. Koko elämästä saattaa tulla vain täydellisen arvon tavoittelua. Silloin on vaarana, että lopetamme sellaisten asioiden tekemisen, jotka ovat elämänlaatumme kannalta merkityksellisiä, esimerkiksi illallisilla käymisen ja kaikkien muiden sellaisten asioiden tekemisen, joita emme enää tee, koska niitä tekemällä voimme menettää diabeteksen hallinnan. Jos elämä on pelkkää kontrollia ja tavoitealueen ulkopuolella oleva arvo lisää ahdistusta, saatat tarvita apua ajattelumalliesi joustamiseen.

Voit esimerkiksi harjoitella kykyä hyväksyä itsesi. Mieti, mitä etuja ja haittoja on siitä, että olisit sallivampi itseäsi kohtaan. Mikä voisi olla erilaista elämässäsi, jos joustaisit hiukan. Itsekritiikkiä voidaan verrata rutiiniin, jonka teemme enemmän tai vähemmän automaattisesti. Salliminen ja itsemyötätunto on vaikeaa, jos olet luonteeltasi itsekriittinen. Muutoksia omiin käyttäytymismalleihin on yleensä vaikea tehdä. Kyky kuunnella omaa sisäistä rauhoittavaa ja ystävällistä ääntä auttaa monia. Tämä sisäinen ääni voi olla tukenasi silloin, kun olet haavoittuvainen, stressaantunut ja itsekriittinen. Kysy itseltäsi: "Mitä olisin sanonut parhaalle ystävälleni tässä tilanteessa?", se voi monta kertaa auttaa meitä lisäämään myötätuntoa itseämme kohtaan. Olemme usein parempia olemaan ystävällisiä muille ja meidän tulisikin käyttää tätä ajatusmallia enemmän myös itseämme kohtaan.

Ehkä voit sanoa itsellesi: "Olet tehnyt kaikkesi, olet myös saanut nauttia tästä piknikistä ja olla ystäviesi kanssa. Nyt tunnet stressaavasi ja se on ihan okei."

Edellisessä uutiskirjeessä mainitun elämän kompassin (Life Compass) pohjalta on hyvä pohtia, kuinka täydellisen arvon tavoittelu vaikuttaa mahdollisuuteen elää haluamaasi elämää ja olla se henkilö, jonka haluat olla. Suosittelen löytämään suunnan sille, miten haluat suhtautua diabetekseen ja itseesi. Ehkä sinusta tuntuisi paremmalta, jos olisit sallivampi ja päästäisi irti ajatuksesta, että sinun on aina suoriuduttava paremmin. Jos keskittyisitkin enemmän muihin elämän osa-alueisiin, jotta et olisi henkisesti yhtä kiinnittynyt yhteen tiettyyn verensokeriarvoon tai et arvottaisi sitä mustavalkoisesti joko hyvänä tai pahana, etkä yhdistäisi arvoa sinuun ihmisenä. Teet jo varmasti kaikkesi omat henkilökohtaiset olosuhteesi huomioon ottaen. Et voi tehdä sen enempää. Ehkä elämän kompassi auttaa sinua päättämään olla käyttämättä niin paljon aikaa sosiaalisessa mediassa tai jättämään ylenmääräisen diabetestilastojen tarkastelun hiukan vähemmälle.

Vertailu muihin on usein väistämätöntä, näistä ajatuksista ei oikeastaan pääse eroon. Aivomme ovat mestareita yhdistämään ja suhteuttamaan asioita toisiinsa. Me voimme kuitenkin nähdä, kun aivomme alkavat vertailla ja sitten tehdä aktiivisen valinnan siitä, miten haluamme toimia näiden ajatusten perusteella. Voit toki aloittaa ja sitten stressata, että joku muu "on parempi kuin sinä olet", tai voit vaihtoehtoisesti huomioida nämä ajatuksesi ja keskittyä sitten itseesi, miten haluat elää elämääsi, miten voit luoda elämällesi ja diabeteksellesi merkityksen. Voit tarkentaa henkiset ajovalot johonkin muuhun, joka saa sinut tuntemaan olosi paremmaksi pitkällä aikavälillä. Jatkuva enemmän tekeminen ja itsensä eteenpäin puskeminen ei aina ole parasta pitkän aikavälin tavoitteisiin nähden tai ei vastaa siihen, mikä tekee meidät onnelliseksi.

 

Kirjoittajasta: Sara Hammer on tyypin 1 diabetesta sairastavan lapsen äiti ja laillistettu psykologi Ruotsista. Hän työskentelee kognitiivisen käyttäytymisterapian, myötätuntokeskeisen terapian sekä hyväksymis- ja sitoutumisterapian parissa.

Tämän materiaalin sisältämiä tietoja ei tule pitää lääketieteellisinä neuvoina eivätkä ne korvaa keskustelua lääkärin kanssa. Keskustele terveydenhuollon ammattilaisen kanssa käyttöaiheista, vasta-aiheista, varoituksista, varotoimista, mahdollisista haittatapahtumista ja muista asioista.
FI-NA-2200009